6.2.2016

Onko siitä narttujen kaveriksi?

Kysymys, joka on mietityttänyt mua monessa muodossaan hyvin pitkään. 

Haluaisin ehdottomasti, että Tipsu tulis helposti toimeen kaikkien koirien kanssa. Periaatteessa se tuleekin, mutta siihen tarvitaan tutustuminen niin, että kumpikin koira on vapaana. Lähes kaikki koirat, joiden kanssa se on leikkinyt, on olleet uroksia. Näiden urosten kanssa tää on tullut hyvin  juttuun - leikit on olleet villejä, mutta pieniä ärähdyksiä lukuunottamatta ongelmia ei ole ollut. Urosten lisäksi Tipsu on tutustunut vain yhteen narttuun ja noh, siitä ei tullut muuta kuin tappelua ja se järjetön verenhimo tuli nimenomaan Tipsun suunnalta.. Mietin pitkään, että oliko syynä vain se, että juuri tuo kyseinen narttu oli enemmän omissa oloissaan oleileva, eikä halunnut muita koiria lähelleen vai se, että Tipsu ei yksinkertaisesti siedä narttukoiria. Tai sitten se oli näiden kahden asian yhtälö.

Ollaan muutamia kertoja käyty naapurikunnan koirapuistossa, mutta tänään oli ensimmäinen kerta, kun sinne mennessämme puistossa ulkoili toinenkin koira. Hieman Tipsua isompikokoinen narttu. No, otettiin pieni riski, päästin Tipsun vapaaksi ja katsottiin mitä näiden kahden välillä tapahtuu. Toki tiesin sen, että suurempaa vaaraa ei ole, kuin ärähtely. Aluksi Tipsu jätti täysin huomiotta toisen sessen ja lähti haistelukierrokselle. Kohta kuitenkin tämä toinen narttu tuli tutustelemaan, johon Tipsu irvisti vastaukseksi. Ei se halunnut sitä ollenkaan lähelleen, vaikka toinen tuli ihan rauhallisesti vain haistelemaan. Kumpainenkin koira sitten juoksi omia reittejään koko puistoilun ajan. Välillä näytti, kuin Tipsu olisi halunnut leikkiä kaverin kanssa, mutta ei kuitenkaan lopun viimein siihen uskaltautunut. Luulen, että pidemmän tutustelun jälkeen Tipsu olis lopulta lämmennyt toiselle ja todennut, että sehän onkin ihan kiva. Tulin ehkä siihen tulokseen, että narttukaverit ei tuolle ole mikään mahdottomuus, jos se sais niistä vaan paljon hyviä vastaavanlaisia kokemuksia. Ja jos ne toiset nartut kunnioittais joka kerta Tipsun vaatimaa aikaa siihen asti, että tämä itse olis valmis tutustumaan. 

Lopputiivistelmä: Tipsu ei kestä toista koiraa yhtään, jos tapaa sen hihnassa - urokset on tosi kivoja, jos ne tapaa irtiollessa - kivat nartut siedetään jotenkin irtiollessa, mutta ärsyttävät nartut tapetaan edestä pois. Niin ja jos toinen koira tulee Tipsun tontille, eikä osaa käyttäytyä prinsessan vaatimalla tavalla, sekin saattaa saada hammasta. Raakaa.

Koirapuistoilun jälkeen käveltiin vielä autoja vilisevän keskustan ohi ja käytiin vilkaisemassa oisko eläinkauppa ollut auki. Ei ollut auki, mutta Tipsu sai kuitenkin taas uutta hyvää kokemusta vilkkaamassa ympäristössä liikkumisesta. Se käveli hihna löysällä hyvin nätisti, eikä juurikaan kiinnittänyt huomiota useisiin pyöräilijöihin yms. outouksiin. Häntä oli alhaalla ja astelu oli varovaista, mutta olemus oli jo paljon rennompi kuin viime kerralla samanlaisessa ympäristössä. Kyllä tää meidän maalaisjuntti tästä vielä rohkaistuu! Tämän päivän suoritukseen oon jo hyvin tyytyväinen. (Alta löytyvät kuvat on otettu koirapuistossa sen jälkeen, kun toinen karvaturri häipyi.)

IMG_0903
IMG_0939
IMG_0906
IMG_0884
IMG_0892

Kellään samanlaista "arkajalkatappelijaa"? Vinkkejä?

14 kommenttia:

  1. Oma koirani on oikein reipas narttu ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Koirapuistossa ei juurikaan käydä, koska täällä meilläpäin on milloin mitäkin myrkkilihapullia sunmuita koirapuistot täynnä. Ps. Kun joskus aikaisemmmin sanoit, ettei Tipsu pysy vapaana, niin miten juoksutatte sen kunnolla, jos käytte vain silloin tällöin koirapuistossa. Koira jumiutuu paljon pelkästä hihna kävelystä, ja jos kävely jatkuu pitkään, se voi saada pysyviäkin vammoja aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, voi harmi, kun noita myrkyttäjiä on joka nurkalla...

      Me lenkkeillään tosi paljon niin, että Tipsu on liinassa. Käydään päivittäin noin tunnin pituinen lenkki ja ainakin kahtena päivänä viikosta tää lenkki on "liinalenkki". Eli kymmenen metrin liina perään ja sit juoksennellaan pelloilla, metsissä ja syrjäisemmillä teillä. Onneksi asutaan täällä maaseudulla niin on mahdollisuus lenkkeillä näin pitkän liinan kanssa :)

      Poista
  2. Mulla Nelle ei myöskään tykkää toisista yhtään hihnassa, irrallaan onkin sitten täysin eri ääni kellossa. Isän koiran kanssa Nelle leikkii todella rajusti, toisien kans se leikkii alkuun sievästi, mutta tympääntyessään se alottaa alistamisen.

    Muutenkin puistossa pitäisi tehdä niin, että kävellään kokoajan. Paikalleen ku jää nii helposti tulee kärhämää, huomasi viime puistoreissulla, että juttu koirien kesken luisti paremmin ku omistajatkin pysy liikkeessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Hyvä kuitenkin, että teilläkin joten kuten tuo toisten koirien tapaaminen sujuu!

      Poista
  3. Meillä Jet ei tule toimeen oikeastaan minkään vieraan koiran kanssa ensitutustumisella. Se pörhistelee epävarmuuttaan, vaikka on rohkaistunut todella paljon ajan kanssa. Veikkaan, että jos se saisi ihan rauhassa tutustua vieraisiin koiriin, se voisi tulla toimeenkin niiden kanssa. Sen täytyy vaan saada edetä omilla ehdoillaan, jotka tuntuvat vaihtelevan aina vaan, kun se niin päättää... Hammasta se ei anna, mutta ärähtää kyllä, jos koira tunkee sen tilaan. Pennuille se on kiltimpi, ja niistä se vaikuttaa pitävän - ei mikään ihme, kun se on itsekin vielä henkisesti ihan pentu. :’D

    Koska tolla ei ole koirakavereita, se saa aina välillä juosta joko Patchesin tai Nessien kanssa, vaikka useimmiten se lenkkeilee yksikseen kanssani. Sen leikit ovat myöskin sen verran rajuja, etteivät ne oikein sovi kaikille koirille. Oma lauma on tottunut, ja sanoo, jos menee yli, mutta vieraiden koirien kanssa voisi aiheutua vahinkoa vahingossa tuon riehumisesta... Se ei onneksi kummemin kaipaa vieraiden koirien seuraa, vaikka agilityssä se vaikuttikin kerran hieman harmistuneelta, kun en paästänyt sitä leikkimään muiden koirien kanssa niiden leikkiessä.

    Ihania kuvia muuten tässä postauksessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Jet! Toivotaan, että se leikki lähtis silläkin sujumaan kaikkien kanssa. Mutta toisaalta taas sitä koiraa nyt ei tarvitsekaan pakolla opettaa siihen, jos se viihtyy paremmin itsekseen :)

      Kiitos! Nämä kuvat on aika reilusti terävöitettyjä jälkikäsittelyssä, kun tarkennus ei sitten millään meinannut osua kohdalleen. Muutenkin nämä oli alkuperäisinä ärsyttävän huonoja - muokkaamalla onneksi sain riittävän hyvää tulosta aikaan. :)

      Poista
  4. Ihania puistokuvia - tipsulla näyttää vauhtia piisaavan :)

    Meillä Martta on hirmusosiaalinen, kun taas villikset on hivenen hillitympiä koirakavereita kohtaan. Ne kyllä nauttivat koiraseurasta hurjasti ja tykkäävät juoksennella yhdessä, mutta ei kuitenkaan niissä svääreissä mitä Martta tykkää. Martta kuitenkin osaa olla fiksusti koirien kanssa - jos toinen ei piittaa, niin sit se on ok neidille ja neiti jatkaa omia juttujaan. Ei siis jumitu härnäämään toista (paitsi Kerttua :-D) siihen, mikä on hyve :)

    Mä ite tykkään siitä, että koira on sosiaalinen - tietyssä määrin. Koiran ei tarvitse tosiaankaan olla ybersuperhirmusosiaalinen koirapuistokoira, vaan sellainen, että sen kanssa pärjää esimerkiksi puistossa jos tulee toinen koira sinne. En kuitenkaan ottaisi millääntavalla stressiä aiheesta - on vain täysi fakta, että kaikki koirat ei vaan tykkää niin hirmuisesti toisista koirista eikä tarvitsekaan tykätä. Ennemmin olla ehkä hivenen nirsompi koirakavereiden suhteen kuin ultiososiaalinen, sillä voin kokemuksesta kertoa, että supersosiaalisen koiran tippuminen supersosiaalisuudesta alisosiaaliseksi oli kuin lehmän häntä eli korkelta ja kovaa, alaspäin. Tapahtui siis koirahyökkäyksen takia.

    Uskon, että nyt kun Tipsu saa positiivisia kokemuksia nartuistakin niin alkaa rullaamaan niidenkin kanssa paremmin :) Etenkin tutut ja turvalliset kaverit on parhaita - me nykyään oikeastaan puistoillaan enää vain heidän kanssaan just sen takia, että ikinä ei voi tietää millainen vieras koira on oman koiran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä siitä vaan näki miten se nautti, kun ei ollut mitään narua perässä. Ihan eri meininki, kuin silloin kun liina perässä saa juosta.

      Tuollanen Marttamainen tapa tutustua ois ihan kiva tännekin :D Se on kyllä koiralta hyvä taito osata jättää toinen koira rauhaan, jos kaveria ei leikkiminen kiinnosta. Tipsu on kyllä esim. veljeni koiran suhteen tosi ärsyttävä härnääjä - aina pitäis olla riehumassa, eikä toinen saa hetken rauhaa.

      No joo, eihän tässä meilläkään mitään ongelmaa ole - se on täysin ookoo, jos tuo ei kaikista koirista niin välitäkään. On kuitenkin edes yksi koirakaveri jonka kans tulee juttuun, niin se riittää Tipsulle ja monelle muulle koiralle ihan hyvin.

      Auts, tuo on kyllä älyttömän huono tuo hyökkäysjuttu.. Siinä saattaa koko koiran käsitys muista koirista muuttua, eikä vanhaan sosiaalisuuteen niin helposti päästäkään takaisin :/

      Jeps, vaikka näitä kokemuksia me ei toistaiseksi ainakaan tulla kovin montaa saamaan. Harmi, kun kavereilla ei ole koiria ja kaikki tuttujenkin koirat on uroksia. Ehkäpä sitten, kun saan ajokortin niin päästään enemmän tutustumaan muihin koiriin :)

      Poista
  5. Vilkku on ku kalavedessä vähän heikkolahjaisempienkin koirien kanssa. Tuikku sen sijaan on nykyisin melko valikoiva. Ei arkaile mutta ei katsele enää minkäänlaista perseilyä. Ehdoin tahdoin en alkaisi siihen enää uusia narttuja tutustuttamaan ja jos, niin tarkoin toteutettuna :)

    Ja mitä anonyymin kysymykseen tulee niin kovinkaan moni ei Suomessa koiriaan vapaana juoksuta. Lain mukaan se ei ole edes mahdollista kun puistojakin on aivan liian vähän ja ruuhka aikaan sinne ei ole asiaa. Meilläkin Tuikku hoitaa riehumiset ja juoksemiset joko liinassa tai niin syrjässä että mahdollisesta karkaamisesta ei aiheudu haittaa :) toivottavasti irtipitolakia säädettäisiin jotenkin järkeväksi, koiraa kun kuuluisi saada pitää irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin miettimään ihan tuota samaa, että aika harvassa on ne koiranomistajat jotka panostaa koiran vapaanapitoon. Hihnassahan voi myös tehdä muitakin kuin kävelylenkkejä ja kyllä ne koirat ottaa juoksuaskelia myös sisätiloissa. Ainahan se on parempi jos pystyis irti pitämään :) Joo tuossa irtipitolaissakin ois paljo parannettavaa!

      Poista
  6. Meidän koiranpentu, narttu sekin, tulee todella hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa. Se ei ole mitenkään hyökkäävää sorttia, enemmänkin sellainen alistuvainen, joka haluaa osoittaa kaikille, että se on vaaraton.
    Koirapuistoissa ei olla meidän koiranpentua käytetty, mutta ehkä joskus?

    Todella kiva postaus, ja te edistytte Tipsun kanssa kyllä todella hyvin koko ajan! Ja nää kuvat oli ihan mahtavia, varsinkin ensimmäinen sulatti sydämen<3!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että osaa käyttäytyä toisten koirien kanssa. Mä luulen että kannattaa ainakin pentuaikana antaa leikkiä tuttujen koirien kanssa tai sellaisten joiden tiedät olevan kilttejä. Jos koirapuistossa sattuukin olemaan hyökkäävä/aggressiivinen koira niin se on varsinkin pennun kanssa aika riskialtista. Parempi ottaa varmanpäälle :)

      Kiitos paljon, ihana kuulla! <3

      Poista
  7. Ihanan vauhdikkaita kuvia, näkee kyllä että koira nauttii menosta!

    Meillä Hanskin suhtautuminen riippuu tosi paljon toisesta koirasta ja siitä tilanteesta ylipäätään. Hihnalenkeillä se haluaisi kyllä tutustua joka vastaantulijaan, eikä se välttämättä edes tajua pelätä isompiaan. Erityisesti sisätiloissa se kuitenkin ahdistuu liian tungettelevista, suoraan lähestyvistä koirista, ja pistää samantien häntänsä koipien väliin ja koettaa tehdä hajurakoa. Reaktio vaihtelee ihan sitä mukaa, kuinka koirien persoonat sopii yksiin. Siinä missä Hanski pelkäsi päälle vuotiasta corgia, se silti viihtyy aivan superloistavasti 2v collieuroksen kanssa, joka ehkä on hieman varovaisempi eikä ota niin suoraa kontaktia..? :).

    Koirapuistoilua me ei harrasteta, sillä tässä lähistöllä on vain yksi puisto, jossa ei ole ns. "pienten ja isojen puolia". Toisekseen, en myöskään viitsi ottaa riskiä siitä, että jotain kävisi ja Hansun arkuus lisääntyisi. Se on kuitenkin mun mielestä varsin pehmeä luonteeltaan, ja se yksikin huono kokemus voisi sitten vaikuttaa ihan riittävän negatiivisesti, tavalla tahi toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinhän se nautti!

      Joo koirien kanssa riskit kannattaa aina minimoida. Ei se koirapuisto monestikaan ole hyvä vaihtoehto millekään koiralle. Tsemppiä Hanskin kanssa! Hyvä kuitenkin jos ei agressiivisesti ilmoita ahdistuksesta - on turvallisempi myös totuttaa sitä vähän vilkkaampiinkin koiriin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!